Do dii.

Käytiin sitten pimeällä puolella, eli ruotsissa katsastamassa mahtava Ljungan siinä Sundsvallin eteläpuolella.

Mitäpä muutakaan kuin mertsaria jahtaamassa oltiin. Valmistautuminen oli tehty huolella ja toinen reissun kävijä oli käynyt scouttaamassa ko. paikan jo kolmesti aiemmin.

Meillä oli kaikkea mahdollista mukanamme: pintaa, synkkää, välisynkkää, polyleaderia, fluoroa, putkea ja what not.

Pari päivää tai itseasiassa päivä ennenkuin siirryimme rajan toiselle puolen, oli saalistilastoissa huomattavia määriä taimenia. Kaikki näytti todella hyvältä.

Majoituksemme Allsta fiskecamp:in luxusmökki, vaikutti sekin hyvältä. Ja campin isännältä saimme vielä jotain perhotipsejä, vaikka ne aika hyvin olikin jo tiedossa.

Itse joki on todella hieno ja jokilaakson maisemat todella hienoja. Joki on pääasiassa sorapohjainen tai sitten sopivan kokoista pyöreää kiveä, eli perhomiehen(kahlaavan sellaisen) unelmaa..

Kelit olivat aivan mahtavat ja kyllähän perhon paiskominen kaksikätisellä(myös ruåtsissa) on vaan sairaan hauskaa ja vie ajatukset pois arjen säätämisestä. Eli saatiin kalastuspaineet pois hetkeksi ja heitto alkoi kulkea ja välineitä tuli testattua ja jne. Eli kivaa oli

Ja sitten sitä negaa

Ljungan on säännöstelty joki. Ja joen virtaama voipi vaihdella varsin ennaltaarvaamattomasti.. Noh. Ennen meidän matkaa virtaamat pyörivät lähellä joen vuosittaista keskiarvoa ja kalaa tuli. Kun me pääsimme paikalle niin virtaamat oli noin 50 kuutiota yli keskiarvojen. Tuliko juuri kaloja? No ei.

Käytiin säätämässä alhaalla Järnvägsforsenilla ja Grimmanin nurkissa. Ja niinikään Nolbyströmmenillä sekä tietty Allstan ylä ja alapuolella ja Prästholmarnassa.

Kun ei pure niin ei pure. Kuten otsikkokin kertoo, niin tuli mieleen vanha fraasi. Ei se kalavesi aina ole sen parempi toisella puolen lahtea tai ranta parempi toisella puolen jokea. Mutta kieltämättä Ljungan on sen verran suuri joki varsinkin isolla virtaamalla, että välillä oli vähän orpo olo suomipojalla.. Onneks kiekkokaukalossa kulkee.

MP

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Tsoukki tsoukki. Kalamies on ikuinen optimisti.

Päivitystä blogiin taas pitkästä aikaa…

Meritaimenkausi tuli avattua 16.4.2016 virtavesillä..

Keli oli vedenkorkeuden puolesta ok ja kirkas aurinkoinen, mutta vesi vielä erittäin kylmää (selkeästi alle 6 C). Kahden hengen voimin lähdimme kukonlaulun aikaan Lapväärtinjoelle pohjanmaan suuntaan ja mukana switchit ja pienemmät lohikepukat(just in case).

Päädyimme parkkiin koskipätkälle, jossa oli syvä niska ja sen jälkeen kovempivirtainen pitkähkö liuku ja viimeisenä hieno loppu”kiihdytys”, jossa joki levenee ja siihen liittyy sivujoki. Eli kaikenlaista kalastettavaa oli tarjolla.

Tosin jo aikalailla alkuun oli selvää, että noin kylmässä vedessä nouseva taimen ei löydy kovemmista virran osista, vaan sellaisesta miedosta vedestä, joka juuri ja juuri uittelee perhoa mukavasti.

Ja kuten niin usein kylmään aikaan, niin siinä päivän lämpimimmän hetken aikoihin kävi ensimmäinen kala näytillä. N. 40 cm nätti taimen. C & R.

Pidettiin pieni tauko ja viriteltiin siimoja. Juuri ennen taukoa minulla kävi kala kopaisemassa perhoa kun olin kelaamassa sisään.

Joten tauon jälkeen palattiin hetken kuluttua samoille nurkille mistä kala oli iskenyt. Hetken päästä aivan laskun lopussa iski uudelleen. Tällä kertaa vähän parempi kala (n. 55 cm), mutta eipä kylmässä vedessä paljon vastusta tullut.

Kaikenkaikkiaan ihan mukava kauden avaus. Kalakontaktia saatiin heti ekalla keikalla ja vaikka taimenen nousu ei tuntunut olevan parhaimmillaan, niin keli oli hieno ja heittoruosteet karisivat matkalla

Stay tuned.