Kalastuskauden sivuosumia:

Kanootti senkun komistuu vaan 🙂

Harjusta pukkasi alkukauden viileästä vedestä milloin mistäkin…

Pääasiassa saaliskalat pyörivät siinä 40-44cm nurkilla.
Hyljekin oli käynyt aika ylhäällä joessa:

Tätä keliä ei edes Pataluhan kalastajat uhmaa.

Pakko siirtyä maihin kun rintama tuli suoraan jokilaakson ylle.

Mahtavia paukkuja kyllä 🙂

Toivomme että vesi jäähtyy ja nousee, niin loppukaudesta ei tulisi via dolorosa.

Maisemia Hanskankosken suuntaan juhannusaattona 2016.

100 cm ja 10,59kg

6,2kg, muutaman päivän se vaati töitä

Do dii.

Käytiin sitten pimeällä puolella, eli ruotsissa katsastamassa mahtava Ljungan siinä Sundsvallin eteläpuolella.

Mitäpä muutakaan kuin mertsaria jahtaamassa oltiin. Valmistautuminen oli tehty huolella ja toinen reissun kävijä oli käynyt scouttaamassa ko. paikan jo kolmesti aiemmin.

Meillä oli kaikkea mahdollista mukanamme: pintaa, synkkää, välisynkkää, polyleaderia, fluoroa, putkea ja what not.

Pari päivää tai itseasiassa päivä ennenkuin siirryimme rajan toiselle puolen, oli saalistilastoissa huomattavia määriä taimenia. Kaikki näytti todella hyvältä.

Majoituksemme Allsta fiskecamp:in luxusmökki, vaikutti sekin hyvältä. Ja campin isännältä saimme vielä jotain perhotipsejä, vaikka ne aika hyvin olikin jo tiedossa.

Itse joki on todella hieno ja jokilaakson maisemat todella hienoja. Joki on pääasiassa sorapohjainen tai sitten sopivan kokoista pyöreää kiveä, eli perhomiehen(kahlaavan sellaisen) unelmaa..

Kelit olivat aivan mahtavat ja kyllähän perhon paiskominen kaksikätisellä(myös ruåtsissa) on vaan sairaan hauskaa ja vie ajatukset pois arjen säätämisestä. Eli saatiin kalastuspaineet pois hetkeksi ja heitto alkoi kulkea ja välineitä tuli testattua ja jne. Eli kivaa oli 🙂

Ja sitten sitä negaa 🙂

Ljungan on säännöstelty joki. Ja joen virtaama voipi vaihdella varsin ennaltaarvaamattomasti.. Noh. Ennen meidän matkaa virtaamat pyörivät lähellä joen vuosittaista keskiarvoa ja kalaa tuli. Kun me pääsimme paikalle niin virtaamat oli noin 50 kuutiota yli keskiarvojen. Tuliko juuri kaloja? No ei.

Käytiin säätämässä alhaalla Järnvägsforsenilla ja Grimmanin nurkissa. Ja niinikään Nolbyströmmenillä sekä tietty Allstan ylä ja alapuolella ja Prästholmarnassa.

Kun ei pure niin ei pure. Kuten otsikkokin kertoo, niin tuli mieleen vanha fraasi. Ei se kalavesi aina ole sen parempi toisella puolen lahtea tai ranta parempi toisella puolen jokea. Mutta kieltämättä Ljungan on sen verran suuri joki varsinkin isolla virtaamalla, että välillä oli vähän orpo olo suomipojalla.. Onneks kiekkokaukalossa kulkee.

MP

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Tsoukki tsoukki. Kalamies on ikuinen optimisti.

Päivitystä blogiin taas pitkästä aikaa…

Meritaimenkausi tuli avattua 16.4.2016 virtavesillä..

Keli oli vedenkorkeuden puolesta ok ja kirkas aurinkoinen, mutta vesi vielä erittäin kylmää (selkeästi alle 6 C). Kahden hengen voimin lähdimme kukonlaulun aikaan Lapväärtinjoelle pohjanmaan suuntaan ja mukana switchit ja pienemmät lohikepukat(just in case).

Päädyimme parkkiin koskipätkälle, jossa oli syvä niska ja sen jälkeen kovempivirtainen pitkähkö liuku ja viimeisenä hieno loppu”kiihdytys”, jossa joki levenee ja siihen liittyy sivujoki. Eli kaikenlaista kalastettavaa oli tarjolla.

Tosin jo aikalailla alkuun oli selvää, että noin kylmässä vedessä nouseva taimen ei löydy kovemmista virran osista, vaan sellaisesta miedosta vedestä, joka juuri ja juuri uittelee perhoa mukavasti.

Ja kuten niin usein kylmään aikaan, niin siinä päivän lämpimimmän hetken aikoihin kävi ensimmäinen kala näytillä. N. 40 cm nätti taimen. C & R.

Pidettiin pieni tauko ja viriteltiin siimoja. Juuri ennen taukoa minulla kävi kala kopaisemassa perhoa kun olin kelaamassa sisään.

Joten tauon jälkeen palattiin hetken kuluttua samoille nurkille mistä kala oli iskenyt. Hetken päästä aivan laskun lopussa iski uudelleen. Tällä kertaa vähän parempi kala (n. 55 cm), mutta eipä kylmässä vedessä paljon vastusta tullut.

Kaikenkaikkiaan ihan mukava kauden avaus. Kalakontaktia saatiin heti ekalla keikalla ja vaikka taimenen nousu ei tuntunut olevan parhaimmillaan, niin keli oli hieno ja heittoruosteet karisivat matkalla 🙂

Stay tuned.

Tähän aikaan vuodesta kalamiehillä alkaa kummasti jo kalakuume polttelemaan ja varsinkin kun talvikelit ovat leutoja ja virtavedet kuohuvat vapaina, niin tilanne vain pahenee..

Tulevan kauden valmistelut on jo aloitettu Pataluhan nurkissakin. Perinteisesti tähän aikaan on tullut käytyä läpi kaikki (perho)kelat pohjasiimojen ja rannareiden ja solmujen ja luuppien osalta.

Oma tsekkaus ja kunnossapitolista kaudelle 2016 on seuraava:

• Pohjasiiman solmu
  • Tälle kaudelle vaihdoin kaikkiin setteihin pohjasiiman päähän bimini twist- solmun. Aiemmin käytin albright-solmua, mutta nyt haluan ehdottomasti, että kaikki liitokset ovat loop to loop ja siimanvaihto tarvittaessa helpompaa ja nopeampaa.
    • Bimini twist on pienellä harjoittelulla helppo solmu ja minun testien mukaan erittäin vahva (sitä mainostetaankin 100% solmuna, vaikka tuskin sellaista on…). Solmu on myös muodoltaan ohut ja siisti ja kulkee hyvin vaparenkaissa. Hakkaa siis mennentullen albrightin ja naulasolmun jne.
    • Erittäin hyvä video-ohje ko. solmun tekoon löytyy täältä: http://midcurrent.com/videos/tying-the-bimini-twist/
    • Oleellista on tehdä riittävän iso luuppi tuohon pohjasiiman, jolloin siimarulla mahtuu siitä helposti läpi.

• Rannarit ja perhosiimojen tyvipäät
  • Tsekataan luuppien kunto ja niihin rannareihin ja perhosiimoihin, joissa ei ole luuppia tyvipäässä, tehdään sellainen surraamalla sidontalangalla ja viimeistellään Aquasurella. (Eli loop-to-loop joka paikkaan..)
    • Käytin tähän vähän stydimpää lankaa (3/0) ja tein whip-finish:in käyttämällä apuna ohutta Stroftin perukesiimaa. Sitten vaan Aquasurea päälle ja hyvä tulee.
• Lisäksi tarkistettavien ja säädettävien listalle kuuluvat uudet Skagit-siiman mukana tulleet T-tipit
  • Pyrin säätämään T-tipit sopivaan mittaan 13 ja 14-jalkaisille vavoille. Nyt nuo ovat kaikki (T-10 ja 14 ja 18) 15 jalan mittaisia.
    • Toisten vapojen kanssa tämä on helpompaa kuin toisten… Esim. Meiser ilmoittaa suositellut Skagit- runkojen painot + tippien painot tyyliin ”tips up to 200 grains”. Tuosta on helppo lähteä liikkeelle. Laskee vain esim. T-18 tipin kanssa, että 18(grainia per jalka) x 15(jalkaa) = 270 grainia.. Eli tuota pitänee lyhennellä lähelle 12 jalkaa.
    • Sitten taas on vapoja, joiden kanssa täytyy vain kokeilla ja toivoa.
  • T-tippien lyhentämisen ja luupin tekemisen kanssa päätin, että testaan ensin yhteen tippiin hitsaamalla kuumailmapuhaltimen ja kutistesukan kanssa. Mikäli homma ei toimi tyydyttävällä tavalla, niin teen noihin samanlaiset surrit kuin rannareihin ja perhosiimoihinkin. Yksi vaihtoehto olisi tehdä luupit valmiista sukkaluupista (punottu mono), mutta tuo tuntuu vähän hankalalta, koska sukkaloopit on tyypillisesti tarkoitettu paksumpaan tavaraan(= normi perhosiiman runkoon)

Näillä virityksillä siis kohti uutta kautta. Lisää siimoista ja myös oikeasta kalastuksesta viimeistään kun saadaan kausi avattua kotimaisilla meritaimenjoilla ja Ruåtsin puolella samoissa meiningeissä. Toivottavasti saadaan oikeita käytännön kokemuksia siitä miten nämä viritykset toimivat kentällä.

Kalakesä 2015 jäi mieleen erittäin korkeasti veden pinnasta. Juhannuksen aikoihin joessa vedenpinta oli noin 80 cm korkeammalla kuin normaalisti vastaavaan aikaan. Tämä luonnollisesti toi perhokalastajille vähän harmaita hiuksia päähän kun perinteiset niksit eivät juuri ottaneet toimiakseen. Soutumiehet puolestaan nauttivat runsaista saaliista ja suurista lohista.

Korkealla vedellä oli tietysti myös puolensa. Vesi pysyi keskimääräistä viileämpänä koko kesän ajan (huippulämpotilat taisivat jäädä 18 asteen tuntumaan) ja normaalisti kun heinäkuun helteet lämmittävät vedet ja kyllästävät kalat, niin viime kesänä laadukasta kalastusta riitti koko kesälle aina syysrauhoitukseen asti. Tämän voi huomata esimerkiksi Simojoen Lohirannan saalistilastoista, jossa oli ennätysmäärä ilmoitettuja kaloja. Vain osa saaduista lohista ilmoitetaan ko. tilastoon.

Omat kalastukset rajoittuivat kahteen kalamatkaan: Toinen ajankohta oli juhannuksen molemmin puolin ja toinen, viikon mittainen matka sijoittui heinäkuun puolivälin paikkeille. Juhannuksen matkalla saalismäärät jäivät laihoiksi: yksi lohi (tosin 14kg) ja muutamia komeita harjuksia. Heinäkuun matkalla saalista tuli kolmen lohen verran ja tähän vielä päälle mukavasti harjuksia. Kokonaisuuteen sai siis olla varsin tyytyväinen.

Lisäksi positiivista ja mainitsemisen arvoista on lohikannan runsas kehittyminen joella jo kolmatta vuotta peräkkäin. Tänä vuonna mieltä lämmitti erityisesti runsas kossien (1-3kg lohi) määrä, joka luonnollisesti nostaa odotusarvoja ensi kaudelle. Lisäksi isoja yli 10kg:n lohia tuli runsaasti saaliiksi, joka osaltaan nostaa Simojoen arvoa lohijokena.

 

Tällä sivulla tullaan säännöllisesti päivittämään Pataluhan olennaisia tietoja ja asioita sekä ruoditaan Simojoen kalastusta ja miksei muidenkin jokien ja järvien kalastusta..